20110609

Haluaisin juuri nyt vain kirjoittaa. Haluaisin selittää jollekin miltä musta tuntuu ja kuinka huono olo mulla on.
Mun mieli on niin ailahtelevainen että pari tuntia sitten mulla oli vielä elävämpi olo kuin koskaan ja nyt olisin valmis itkemään koko yön, vaikka sillekään ei ole varsinaista syytä. Jotenkin vain niin paska olo, enkä jaksaisi mitään.
Aina kun alan ajattelemaan tiettyjä asiota, mulle tulee niin paha olo että haluaisin vain puhua jonkun kanssa ja tuntea oloni tärkeäksi. Toisaalta samalla haluaisin myös vaieta kokonaan, mutta silloin tää sama pakahduttava tunne vain voimistuisi.
Poistin juuri Facebookin. Tuntuu että voisi olla parempi jos en tietäisi mistään mitään.

Pitäisi tosiaan ostaa se päiväkirja.

7 comments:

  1. toi on just se tunne, jota mä oon kokenu pitkän aikaa ja jonka takia suutuin niistä parista asiastakin (se siis purkautu suhun suuttumalla niinkin typerästä asiasta kuin ettet soittanut mulle sillon ku piti). tiedän, miltä susta tuntuu, että jos oikeesti haluat puhua siitä, niin saat soittaa mulle vaikka kello olis mitä siellä tai täällä. <3 ja sä olet tärkeä.

    ReplyDelete
  2. Jotenki semmonen fiilis että haluis just poistaa facebookin, muuttaa jonnekki kauas ulkomaille ja alottaa ihan alusta kaiken. Tunne et junnaan jotenki koko aika vaan paikallani eikä elämässä oo oikeen mitään tärkeetä, sellanen ailahtelevainen olo, ollu sellanen tunne jo jonki aikaa. Mut aina pitäis musta ajatella, että nyt on ehkä tällanen ja tällane olo mut parin kuukauden tai puolen vuoden päästä elämä voi olla taas iha muuttunu ja kaikki vaan kivaa;)
    maija

    ReplyDelete
  3. Jos on paha olla, niin kannattaa oikeesti puhua jollekin kaverille tai muulle luotettavalle ja tärkeelle henkilölle. Vaikka kynnys saattaa olla korkea, niin se kannattaa - koska puhuminen auttaa oikeasti.

    ReplyDelete
  4. just tommosia on mullakin välillä!! mut kyllä se siitä vielä, usko pois ! (:

    ReplyDelete
  5. Liian usein on toi sama tunne. Mutta Thelma, pakko sanoa että oot kyllä upein 16 vuotias! Multa ainakin älytön kohteliaisuus koska voin paljastaa olevani todellinen ikärasisti:D

    ReplyDelete
  6. Mä oon elänyt ailahtelevaisen mieleni kanssa niin kauan kuin voin muistaa. Mulla seuraa aina yhtä todella hyvää viikkoa seuraava huono, jolloin leikittely kuolemalla tai se, että löytäisi vaan jonkun ulospääsyn, tuntuu hyvältä ajatukselta. Myös päivän aikana saatan romahtaa unelmistani niin, etten jaksa yhtäkkiä mitään.

    Vaikeinta on jotenkin se, ettei pysty itse hallitsemaan mieltänsä ja henkistä oloaan. Useimmiten ihmiset saa musta vapautuneen kuvan - että olen nauravainen ja huoleton (varmasti niin myös sinusta), mutta se ei ole koko totuus. Asioiden tiedostaminen ja ajattelu, niihin liikaa uppoaminen ja pakkomielteet nousee mulla aina esteeksi ja antaa perimmäisen syyn siihen, miksi tunnen oloni masentuneeksi.

    Vaikutat herkältä ja tunteikkaalta ihmiseltä, ja se ei ole koskaan huono asia. Mutta se voi olla raskasta, ja ailahtelevainen mieli kaikessa epävarmuudessaan vaikea elämänkumppani.

    ReplyDelete
  7. voi, toi on niin tuttu tunne! ja oikeesti ei ikinä tiedä miten siitä pääsis eroon - pitäis vaihtaa maisemaa ja alottaa kaikki alusta tai jotain? mutta ei...

    välillä kun on sellasii kausia, että tollanen ailahtelevuus toistuu joooka päivä, niin mulla ainakin auttaa se, että kirjotan jotain ylös. en oikeestaan edes päiväkirjaa, vaan muutaman hassun lauseen johonkin pikkuvihkoon just ennen nukkumaan menoa. niiden lauseiden ei välttämättä tartte ees kuvastaa sitä tunnetta, jota käsittelee, vaan ihan mitä vaan! se on hyvä tapa kanavoida mömmöoloa jos sitä ei osaa pukea sanoiksi tai osaa puhua kellekään läheiselle.
    take care!

    ReplyDelete