20131212

Solussa asumisesta

Vaikka en olekaan kovinkaan kirjoittavaa sorttia, olen miettinyt jo monia kertoja kirjoittavani tänne jotain solukämpässä asumisesta, koska se sattuu olemaan asia joka kuulunut elämääni jo toista vuotta. 

Muutin Vantaalle HOASin soluasuntoon viimevuonna kesän jälkeen uuden koulun vuoksi. Ennakko-odotukseni uudelle paikkakunnalle soluun muuttamisesta olivat ristiriitaisia. Tarvitsen paljon omaa rauhaa, joten solu kuulosti jo heti alkuun mieltä puistattavalta. 
Ensimmäinen viikko oli pelkkää koti-ikävää ja kämppikset olivat outoja. Olin kesän odottanut saavani itselleni kämppikset ehkä jopa samasta koulusta, mutta yllätyksekseni molemmat kämppikseni olivat ulkomaalaisia eivätkä kovinkaan sosiaalista sorttia. Toisen huoneen asukeista ei kuulunut melkeinpä koskaan mitään paitsi satunnaisia Gangnam Stylen soittokertoja. Kolmannessa huoneessa asui tympeä kovaääninen tyttö, joka ei öisin koskaan osannut mennä huoneeseensa tiputtelematta suurta avainnippuaan. Puhuin (vaihdoin tervehdykset ja kuulumiset) molempien kämppisteni kanssa ehkä kymmenen kertaa vähän alle vuoden aikana, sillä käytäntö meillä oli se että vain yksi liikkui kämpän yleisissä tiloissa kerrallaan, koska tapaamiset eivät olleet kovinkaan mieluisia ilmeisesti kellekään. Toisen huoneen asukit viettivät aamuisin pitkiä hetkiä suihkussa juuri silloin kun halusin vain nopeasti käydä vessassa pesemässä hampaat ja lähteä kouluun. 

Kesän vietin onnellisena kotikaupungissani ja syksyllä palatessani kämpälle oli kovaäänisempi kämppis jo muuttanut. Seuraavat pari viikkoa menivät hyvin, sillä tulin toisen huoneen kämppisten kanssa paremmin toimeen, vaikkemme vieläkään usein kohdanneetkaan. 
Tämän syksyn aikana sitten molempien huoneiden asukkaat vaihtuivat ja muutos olikin aluksi miellyttävä. Olen vieläkin toki erittäin iloinen siitä että vanhojen asukkaiden tilalle tuli paljon sosiaalisemmat ja iloisemmat, sattumoisin keskenään saman äidinkielen omaavan naapurit mutta sosiaalisuudessa on huonot puolensa. 
Ylimääräinen meteli ärsyttää itseäni erittäin helposti, varsinkin iltapuolella. Nykyiset kämppikseni innostuvatkin yleensä kommunikoimaan keskenään ja muiden ystäviensä kanssa noin tunti hiljaisuuden jälkeen. 
Vika on tietysti minussakin, olen huono sanomaan ihmisille asioista jotka ärsyttävät. Yleensä kiukku vain kasvaa sitten iltamyöhään sisälläni niin että loppujenlopuksi en meinaa saada enää koko yönä unta kun raivostuttaa niin paljon ettei meinaa saada hengitettyä. Viime viikolla uskaltauduin pitkään tauotta kestäneen naurun, kiljahduksien ja tömistelyiden jälkeen mennä pyytämään hiljaisuutta, jota todella tarvitsin rauhoittuakseni. 

Itselleni solussa asuminen ei siis todellakaan mieluinen juttu. Kaipaan niin paljon omaa tilaa, rauhaa ja sitä että saisi itse päättää sen, milloin tahtoo käydä nukkumaan. 

Ps. Osaatte varmaan arvata miksi kirjoitin tekstin tähän vuorokauden aikaan. 

14 comments:

  1. melko täydellinen samaistuminen!
    ite tosiaan muutin nyt elokuussa näin 16-vuotiaana sisäoppilaitokseen/asuntolaan, ja huhhuh, näin taidekoulussa (ikähaarukka about 16-25v) on aika helvetisti meteliä ja meininkiä vuorokaudenajasta riippumatta.. viimeyönä oli tosiaan pääosin aikuisopiskelijoille sovitetut pikkujoulut, meinas meinaa muutaman kerran päästä itku sitä rääkymistä kuunnellessa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah ihanaa etten ole ainoa, kestämisiä sulle<3 hyi, osaan kuvitella tuon, täällä on ollut kämpässä pahimmillaan joku kuusi henkeä, joka ei kuulosta kirjoitettaessa pahalt mutta todellisuus oli aivan kamalaa

      Delete
  2. HOASin solukämpät!<3 Miut onnistuttiin tunkasemaan kahden kosmetologiopiskelijabarbin kanssa samaan asuntoon, tiedä sitten oliko se sattumaa vaiko universumin julmaa pilaa! Itse kun olen vähän boheemimpi taideopiskelija, niin meni jo ihan ennakkoluulojen perusteella sukset ristiin niiden kanssa kun näki niin selvästi, ettei olla ihan samalla aaltopituudella. Kuljin siellä vain musta tukka sekaisin, tummat meikit poskilla, rööki huulessa ja punkkupullo kädessä. Ei yllättäen tultu toimeen! Ai että sen juhlan määrää, kun saatiin nykyisen kämppiksen kanssa oma kolmio about vuosi sitten, hyvästi tauottomian onnelahittiputkien ja kikattelun kuuntelu, pinkit kodinkoneet ja meikäläisen ruokien varastelu :--D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahahahaa, voi ei! Hyvä et oot päässyt soluhelvetistä pois! :D

      Delete
  3. nostan sulle hattua kun oot kuitenkin uskaltautunut muuttamaan soluun huolimatta siitä että kaipaat omaa rauhaa! mua ei ikinä sais asumaan edes kaverin kanssa kämppiksinä, saatika sitten solussa ihan vieraitten kanssa. hyvä että oot uskaltautunut myös kehottamaan kanssa-asujia olemaan hiljempaa, tollasesta saa ja pitääkin aina huomauttaa, varsinkin jos toi metelöinti alkaa hiljasuuden jälkeen! onko sulla suunnitelmissa jossain vaiheessa hankkia ihan omaa tai vuokrakämppää, jos saa udella? ihan hirveesti kuitenkin tsemppiä ja jaksamista sinne soluun niin pitkäks aikaa kun siellä vielä asut! ♥ (kiva muuten myös vaihteeks lukea myös tällasia tekstipainotteisia postauksia sulta! kirjotat tosi kivasti ja selkeesti.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon Oona<3 joo, ei valitettavasti ollut paljoakaan muita vaihtoehtoja varsinkaan koulun läheisyydessä ja toi solu oli ainoa mitä HOAS tarjosi.. Joo muakin kammottaa vieläkin ajatus jopa kaverin kanssa yhdessä asumisesta sillä tykkään niin paljon yksinolemisesta.
      Joo varsinkin nyt olisi tarkoituksena ainakin yrittää etsiä jotain yksiötä. Ollaan myös poikaystävän mietitty jobkin aikaa yhteenmuuttoa, mutta sekään ei ole ajankohtaista vielä Martin töiden takia..
      Kiitti tosi paljon, voisikin tästä lähtien yrittää kirjoitella useammin jos tulisi jotain mieleen :>

      Delete
  4. Aah muaki ärsyttää hirveesti ylimääränen metelöinti! Oon niin tottunu olemaan omassa pienessä kuplassa jossa ei tartte kuunnella toisten mölinää, ja ärsyynnyn yleensä muutenkin aika herkästi. Toivottavasti pystyn muuttamaan yksiöön ens vuonna, en usko että tulee mitään jos pitää mennä soluun...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, tossa tapauksessa en todellakaan suosittele solua sulle! Itselläkin unelmana olis ihana, rauhaisa yksiö<3

      Delete
  5. samaa on asua ihan normaalissa kerrostaloasunnossakin. Naapurit metelöivät sekä rappukäytävässä että asunnoissaan. Eihän se tietenkään sama asia ole kun ei asuta samassa asunnossa, mutta tarkoitan tota meteliä :)

    Minäkin kaipaan iltaisin rauhaa ja tulistun, jos naapurit kuuntelevat musiikkia klo 22 jälkeen. Raivostun siitä kun naapuri tulee klo 4-5 aikaan yöllä kotiin ja laittaa musiikit täysille. Olen sellainen joka ei uskalla mennä sanomaan että voisitko laittaa pienemmälle, ei musta oo siihen, joten jupisen sitten itselleni. Mutta se on tuskaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyi, ei kuulosta kivalta! Täälläpäin ei onneksi useinkaan melua kuulu kämpän ulkopuolelta mutta kämpän sisäinen melu kyllä pistää niin vihaksi. Ei pitäis olla oikein nukkumaan korvatulppien kanssa :D
      Mä oon myös juuri tuollainen.. Pitäisi vähän ryhdistäytyä vaatimaam oikeuksiaan

      Delete
  6. Mielenkiintoista lukea tätä! Itse asunut reilun vuoden omassa yksiössä ja nyt olisi keväällä varmaan pakosti muutettava soluasuntoon ja olenkin jo pohtinut miten se tulee toimimaan.. :D Olen kanssa vähän sellainen, että tarvitsen ihan sitä omaa aikaa ja rauhaa! Välillä jos pelkkä sisko yöpynyt muutaman yön putkeen, hermot aivan totaalisen piukalla.. saas nähdä mitä itse sitten siitä asumisesta pidän :-D

    ReplyDelete
  7. Jepjep tiedän tän tunteen, Itse asun Berliinissä ollessani kahdessa kimppakämpässä ja ei mitään valittamista. Meillä oli selvät siivousjutut, ei bileitä ja aina rauhallista.Muuttaessani takaisin suomeen erehdyin hyväksymään muuttamaan soluun, jota en ennalta ollut koskaan nähnyt. Uskoin kuitenkin hyvään, sillä kaikki asukit olivat puolituttuja ja pitkäaikaisia kavereita. Todellisuus kuitenkin iski vasta paikan päällä, paskainen "boheemi" kimppakämppä jonka vessat oli mustia, kukaan ei ollut imuroinut tai vienyt roskia koko kesänä, kaikkialta pursui jonkin sortin likaa ja paskaa... Sain asunnon pienimmän huoneen johon ovi oli keittiössä. Kaikki keittiön äänet kuuluivat huoneeseeni ja sain alkuajat heräillä ja valittaa kaikille ettei puolen yön jälkeen kenelläkään ole asiaa keittiöön, varsinkaan lupaa käyttää mikroa. Kuulin kaiken puheenkin huoneeseeni, mikä häiritsi poikaystävän kanssa skypettämistä. Monta kertaa teki mieli mennä raivoamaan, mutta yritin sopeutua. Siivousvuoroista ja siisteydestä on riidelty pari kertaa, olen ollut natsina siinä, mutta nyt asunnossa on säännöt siivoukseen ja jokaisella oma vastuu alue joka viikolle. Näin saadaan asunto kerran viikossa siivottua, mikä viiden ihmisen kimppakämpässä on mielestäni erittäin tärkeää.
    Olen myös saanut eri huoneen joten omalta kohdaltani saan jo unta ja kukaan ei herätä yöllä, jee!
    Mielestäni kimppakämpissä asumiseen tarvitaan oikeita yhteistyötaitoja ja yhteen sopivat ihmiset. Pitää osata myös joustaa, mutta myös ottaa toiset huomioon. Joskus tuntuu, että kämppikseni haluavat olla vain cooleja, äiti-ei-käske-enää-saan-tehdä-vittu-mitä-huvittaa boheemeja. On välillä tyhmää yrittää opettaa aikuisille ihmisille ottamaan muut huomioon ja tekemään kotitöitä. Anyway I feel you! Oma rauha on tärkeää, inhoan kun joku soittaa musaa keittiössä ja en itse haluaisi kuunnella... mutta silloin pitää vain avata suu ja ei sen toisen kuulu suuttua siitä, etten halua sen musaa kuunnella, fiilikset on vain erilaisia.

    ReplyDelete