Mä oon kuvitellut olevani ihminen, joka ei hätkähdä elämänmuutoksista vaan pikemminkin nauttisi niistä. Vuoden aikana on kuitenkin muuttunut niin paljon kaikkea että mä en enää meinaa pysyä perässä.
Lapsuudenkotini saatiin tänä kesänä myytyä ja oon ahdistunut siitä miten elämä, tai siis isot jutut elämässä, ei pysykään samanlaisena. Koti oli aina sellanen iso tuki ja turva, eikä sen menettäminen tuntunut yhtään ajankohtaiselta tai todelliselta.
Oon ollut tosi onnellinen Tampereella ja tykkään tästä kaupungista, mutta aika nopeasti yhtäkkiä oon alkanut kyseenalaistamaan minkään asian kestämistä. On jotenkin heikko olo kun ei ole enää tuttua ja pysyvää ympäristöä johon vaan mennä.
En osannut kirjoittaa mieltä painavista asioista kokonaista postausta, joten laitan tähän samaan syssyyn nyt koneelle kertyneitä kuvia.
